Irtiotto Aasiaan: Bali. Pala ajatonta paratiisia. (23.2.-2.3.)

Bali Bali Bali!

Lomaviikko koulusta kului mitä parhaimmalla tavalla: rentoutuen kauniin ajattomalla saarella. Bali on yksi Indonesian pienistä saarista heti Jaavan oikealla puolella. Kaksi ensimmäistä yötä kului Balin tunnetuimmassa paikassa Kutassa. Kutan ranta on yksi suosituimmista surffauspaikoista ja paikka vilisikin turisteja ja turisteja pyydystäviä paikallisia. Yes, taxi! Yes, massage! Jos surffareita ei lasketa, en näe kenenkään viihtyvän paikassa, joka näyttää huonoimmat kasvot Balista. Kaksi yötä Kutassa oli aivan liian paljon ja maiseman vaihto olikin erittäin toivottava.

Seuraavaksi suunnistettiin parin tunnin ajomatkan päässä olevalle pienelle rantakylälle nimeltä Padangbai. Paikka oli suloisen idyllinen ja hyvin rauhallinen Kutan vilskeen jälkeen. Pienellä rantakadulla oli toinen toisensa jälkeen viihtyisän näköisiä hostelleja. Paikaksi valittiin erittäin mukava ja persoonallinen hostelli, josta oli suora näkymä merelle, taivaallinen ruoka (täältä löytyi paras chicken satay ikinä:)! ja enemmän kuin ystävällinen palvelu. Hostellin riippumatot olivat täydellisiä rentoutumiseen ja balimaisen tunnelman nuuhkimiseen. Päiväohjelmaan kuului snorklailua sympaattisten kalastajaveneiden saattelemana ja iltaohjelmaan tuoreita mereneläviä ja chillailua paikallisessa reggae-baarissa. Kuin onnenpotkusta juuri niinä kahtena päivänä järjestettiin Padangbaissa uskonnollinen seremonia, jossa kaikkialta Balilta saapui ihmisiä Padangbain hindutemppeleihin. Loppumaton vana juhlavasti pukeutuneita paikallisia vaelsi temppeleille antamaan lahjoja jumalille. Näky oli erittäin lumoava ja lempeän juhlallisen tunnelman pystyi hyvin aistimaan. Temppeleillä ihastuin syvästi tumman laavakiven ja keltaisen kankaan yhdistelmään...joku päivä palaan vielä ostamaan keltaiseen kiedotun laavakivi-Ganeshan:).

Padangbain jälkeen otettiin nokka kohti vuoristoa. Avuksi otettiin oma kuski sekä auto ja määränpääksi pieni vuoristokylä nimeltä Munduk. Kuski ylipuhui maistamaan Duriania ja niin sitä sitten maisteltiin tien vierestä, pienestä hedelmäkojusta. Koko Kaakkois-Aasia tuntuu menneen sekaisin tuosta hedelmien kuninkaasta, mutta itselle kokemus muistutti enemmän pelkokerrointa ja hyvin epämiellyttävää makua suussa...mutta paikallisten neuvosta kyseistä hedelmää pitää maistella useampaan otteeseen...saa nähdä;). Maisemat vuoristoon ajaessa oli toinen toistaan vaikuttavamman näköisiä ja olin lopulta aivan myyty. Bali on todellakin yksi kauneimmista paikoista, joissa olen ikinä käynyt. Vihreän ruohikon peittämät rinteet, jylhät vuorenhuiput ja kauniisti laineilevat riisipellot ovat kuin fantasiaelokuvasta. Mundukissa oli muutama hostelli, joiden parvekkeelta oli suora näkymä vuoristoon. Aamun ensimmäiset hetket parvekkeella vihreyden ja pörräävien sudenkorentojen keskellä oli täyttä satua. Yhtä ystävällisiä ihmisiä kuin Mundukissa oli, en ole missään ennen tavannut. Vaellus riisipelloille ja kahviplantaaseille paikallisen oppaan kanssa oli hyvin mielenkiintoinen. Nyt tiedän millaisia ovat erilaiset kahvipavut, vanilja, kaakao, inkivääri, neilikka yms. :). Viimeisenä päivänä vierailtiin vielä vuoristojen välissä olevalla järvellä. Paikka oli kuin kaunis ja jylhä keidas keskellä vuoristoa. Järvi oli hiiren hiljaa lukuunottamatta hilpeän juopunutta kalastajien laulantaa keskellä järveä. Sitä se on...Bali.