Ensimmäinen yö nukuttiin hienossa hotellissa kaupungin keskustassa. Pienellä rahalla sai makean huoneen ja uima-altaan:)! Vaatimattomia matkustajia kun ollaan, haluttiin siirtyä loppuajaksi kuitenkin halvempaan Guest Houseen;). Ilmastoituna toki...Lämpöä meinaan riitti!!! Koko aikana satoi varmaan kerran ja lämpötila keikkui koko ajan 40 asteen tienoilla. Siihen kun vielä lisää auringon pilvettömältä taivaalta, niin kyllä saa puskea hikeä!...Ja jotkut hullut vielä kierteli temppeleitä kolme päivää siinä saunassa;).
Siem Reap:in isoimmat nähtävyydet oli tosiaan toinen toistaan komeammat Buddhalaistemppelit. Temppeleitä oli niin paljon ja niin laajalla alueella, ettei niitä kaikkia kerinnyt nähdä edes kolmessa päivässä. Isoin ja tunnetuin temppeli oli Angkor Watin temppeli. Toiseksi tunnetuin on varmasti Tomb Raiderista tuttu TaProhm-temppeli. Jättiläismäiset puut olivat valloittaneet koko temppelialueen. Vaikkakin temppeleiden kiertäminen oli hikistä hommaa, oli se kuitenkin mahtava kokemus nähdä jotain niin suurta, kaunista ja vanhaa. Ja parasta kaikessa, Buddhalaismunkit elävät vieläkin elämäänsä temppeleillä niinkuin aika olisi pysähtynyt.
Elämä Siem Reap:issa rytmittyi auringonnousujen ja -laskujen mukaan. Aamun ollessa vielä viileä, turistit ryömivät unisilla silmillä katsomaan ensimmäisten auringon säteiden saapumista temppeleille. Sama toistui myös auringonlaskun saapuessa. Temppelit olivat kauneimmillaan aamuisin ja iltaisin. Heikko valo temppelin seinämiin sai aikaan rauhallisen ja pyhän tunnelman. Suuret turistimassat sai liikkeelle myös paikalliset lapset, jotka yrittivät myydä kaikkea pientä sälää postikorteista rannekoruihin. Paikalliset himoitsivat USAn dollareita ja ympäriltä kuului aina "one dollaaar, one dollaaar!". Osan dollareista annoinkin köyhille paikallisille, jotka ansaitsivat myös osan turistien käyttämistä rahoista.
Kulkupelinä meillä toimi aina ja vain tuktuk. Mikä onkaan sen ihanampaa kuin viilettää pitkin kaupunkia ja maanteitä sympaattisella tuktukilla tuulen tuivertaessa tukkaa:)! Tuktukilla ajaessa kaikki aistit saivat maistella ympäristöä: hajut, liikenteen syke ja viilentävä tuuli. Onnistuttiin myös löytämään aivan huippu tuktuk-kuski! Ystävällinen ja leppoisa kuski näytti paikkoja jotka olivat turistimassan ulkopuolella. Yksi makeimmista auringonlaskuista oli hiljaisen pellon reunalla, jossa minun, Hellen ja Georgen lisäksi oli nuori paikallinen tyttö paimentamassa lehmiä. Siinä sitten turistiin syntyjä syviä ja nautittiin yksityisestä auringonlaskusta.
Meidän viimeisinä päivinä Kambodzassa vietettiin Khmer-uuttavuotta, joka on aina viidentenä kuukautena lunar vuodessa. Huhtikuu on myös parasta aikaa juhlia, kun riisisato on korjattu ja ilma on aivan liian kuuma työntekoon. Juhla kesti useamman päivän ajan ja kaikkialla ihmiset valmistelivat juhlaruokia ja koristeita. Paikalliset osasivat ottaa ilon irti juhlasta ja myös munkkeja nähtiin jammailemassa konemusiikin tahtiin:D.
Viimeisenä päivänä käytiin kelluvassa kylässä, joka on Siem Reap:in tunnettu nähtävyys temppeleiden ohella. Kylä oli keskellä järveä, jossa pienet majat oli rakennettu veneiden tai paalujen päälle. Isot turistiveneet huristivat köyhien hökkelitalojen lomassa. Meillä oli oma vene ja kuski joka vei meidät pidemmälle reissulle kauemmaksi turisteista. Puolentoista tunnin ajomatkan päässä oli pieni kylä eristyksissä metsän takana. Ihmiset elivät kylässä hyvin alkeellisesti, mutta kaikki tuntui silti olevan tyytyväisen iloisia. Kylän opettaja esitteli meille koulun ja lapset pyörivät innoissaan meidän ympärillä. Ei tainnu kyläläiset kovin usein törmätä ainakaan punapäiseen itävaltalaiseen:D. Seuraavana aamuna aikaisin meidän luotto tuktuk kuski vei meidät lentokentälle ja haikeina hyvästelimme Kambodzalaisen ystävämme.
Kambodza oli erittäin mielenkiintoinen kokemus! On aina tervettä nähdä uudenlaisia näkökulmia elämään ja huomata että tyytyväisyys ja onni ei ole sidoksissa rahaan. Elämä on pieniä nautintoja:).
Kompakti asunto kelluvassa kylässä.
Kelluva puutarha.
Kokonainen kylä korkeiden tolppien varassa...
Buddha ja värit.
Kyläkoulu, opettaja ja oppilaita.
Joki joka vei korkeiden tolppien kylään. Joki oli kummallisen vihertävä...
Elämää kelluvassa kylässä.
Krokotiileja aitauksessa...ei sentään vapaana;).
Vesi oli kuin cafe latte.
Kirkko keskellä kylää.
Juhlallinen auringonlasku ja Khmer-uusivuosi.
Kippis!
Uudenvuoden skumppa.
Viimeisen kerran Angkor Watissa.
Minä, George ja ihana tuktuk-kuski:)
Mitäs me tytöt...
Minä, Helle ja jono miehiä.
Portaita riitti jokapuolella...
Kiipeäminen kävi hyvästä harjoituksesta.
Helle puun lumoissa.
Aurinko laskee puiden väliin.
Tiukka aamuherätys auringon nousua katsomaan.
Maailma on täynnä ihmeitä.
Singaporen kentällä lähtökuopissa...
Viimeinen ilta Kambodzassa...
Kohti kotia.
Täältä tullaan Siem Reap! Helle ja George.
Khmer uudenvuoden koristeita torilla.
Munkki matkaan ja menoksi:D
Sympaattinen skootteri.
Hedelmäkojuja oli joka puolella.
Vanhan ajan tuktuk...
Suolattuja simpukoita myytiin kaikkialla...Maistoin yhden mutta siihen jäi;).
Ensimmäisen yön luksushotelli.
Uima-altaalla viilentymässä George ja Helle.
Tuktukin kyydissä!
Tankkausasemalla...
Hedelmiä löytyi joka lähtöön.
...Me valittiin ne mehukkaimmat;).
Isot kissaeläimet vartioivat Angkor Watin portilla.
George ja Helle tepastelemassa Angkor Watin temppelille.
Kauniisti verhoiltu Buddha.
Temppelin suojissa...
Rukoushetki.
Hevonen ja poika.
Angkor Watin temppeli kylpee vielä auringossa.
Jumalainen puu:)
Viimeiset auringon säteet Angkor Watin seinään.
Niin epätäydellisen täydellinen.
Aurinko antaa viimeiset suudelmat.
Aamun poika.
Aurinkoa ja uutta päivää tervehtimässä.
Naama kivessä.
Jättiläismäiset puut TaProhmin temppelillä. Missä Taina luuraa:)?
Missä Angelina Jolie luuraa?
Iso Buddha metsän suojassa.
Aurinko tippui pilven läpi.
Lonely Rider...Auringon laskua todistamassa pellon reunalla.
Mitäs me Cowboyt;)!
Munkkien luostari.
...aaah...ne keltaiset varjot:)
Kohti kelluvaa kylää.
Kyläläisillä oli myös kelluvia sikoja:DOrkesteri temppelin ulkopuolella.
Tuktukin kyydissä:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti