Rantaloma Krabilla (3.2.-8.2.)

Kenttätutkimusta;). Minä ja septitankit.


Jennyn kanssa mentiin ja päräytettiin Krabille haistelemaan Thaimaan tuulia. Asetuimme taloksi yhdelle entisistä salaisista rannoista, Ao Nangille. Paikka suorastaan kuhisi suomalaisia ja ruotsalaisia turisteja. Täytyy kyllä sanoa että niin paljon ei koti-ikävä paina ettäkö olisi ollut ihana kuunnella suomalaisia sulosointuja: "otetaan vielä peukkukuva", "perkele!". Nooh...Jos ei kiinnittänyt liikaa huomiota turisteihin, maisevat olivat hurmaavan kauniita ja vesi turkoosiakin turkoosimpi.

Asuimme kotoisassa bungalowissa, jonka pihassa oli ihastuttava vihreä riippumatto..."ja maailma pysähtyi...";). Kahtena ensimmäisenä päivänä kiertelimme lähisaaret. Ensimmäisenä päivänä kävimme Tup Islandilla, Chicken Islandilla, Poda Islandilla (täydellinen ranta:) ja Phra Nang Cavella. Kulkupelinä oli paikallinen kuuluisuus, long tail boat. Moottori oli iso ja äänekäs ja kaipasi pientä huoltotoimenpidettä, mutta silti niin sympaattinen. Saaret olivat kauniita kuin postikortit. Sokeritoppavuoret ovat tosiaankin näkemisen arvoisia! Turistit täyttivät jokaisen saaren, mutta hiekka oli valkoista ja rannat kuin paratiisissa... Täytyy keskittyä positiivisiin asioihin;). Toisena päivänä kävimme kuuluisalla Phi Phi Islandilla. En ole ennen nähnyt niin monta turistia yhdessä paikassa. Beach-elokuvasta tuttu Maya Bay kuhisi snorklaavia turisteja. Kaikesta huolimatta Maya Bay oli yksi kauneimmista rannoista joissa olen käynyt. Yksi mielenkiintoisimmista puuhista saarilla oli snorklailu. Maakrapuna jaksoin ihastella jokaista värikästä kalaa ja kaunista korallia.

Kauniiden saarten ja sokeritoppavuorten lisäksi kävimme Etelä-Thaimaan kuuluisimmalla Buddhalaistemppelillä. 1250 askelta johdattivat ylös vuoren huipulle, jossa istui rauhaa ja lempeyttä huokuva kultainen jätti-buddha. Askeleet olivat hikisiä 30 asteen lämmössä, mutta nousu tuntui kuin voimaa antavalta pyhiinvaellukselta. Ylhäällä temppelillä ei ollut turisteja eikä paikallisia kauppiaita. Oli vain aurinko, tuuli ja buddha. Kokemus oli hyvin kaunis ja rauhoittava:). Alaspäin mennessä saimme seuraamme paikallisia luokkaretkeläisiä. Vuoren juurella metsässä asustivat munkit pienissä mökeissä. Paikka oli täynnä pieniä luolia ja temppeleitä. Munkit vaikuttivat sangen tyytyväisiltä eloonsa... No, niin minäkin pohjoismaisten turistien jälkeen;).


Vettä ferrarille. Long tail boatin moottori.

Nopein näkemäni auringon lasku.

Hevoset parkissa Poda Islandilla.

Poda Island.

Snorklailua Maya Bayssä.

Kumma juttu miten muutkin on löytäny tänne...

Maya Bay.

Island Hopping!

Maisemat puhuvat puolestaan...

Kotoisa bungalow ja vihreä riippumatto:)

Buddhalaismunkki Tiger Cavellä.

Ylhäällä temppelillä.

Jättiläismäinen kultainen buddha.

Minä ja mielenrauha.

Tytöt väsyneinä mutta onnellisina rankan kiipeämisen jälkeen.

Buddhalaisluostari metsän keskellä.

Munkkien vaatimattomat mökit ja pyykkipäivä.

Ruokatorilla KrabiTownissa.

Ahaa...piikikkäitä kavereita löytyy täältäkin.



Apina vei mun voikkarin...

Singapore ja kulinaristiset nautinnot

Kulinaristiset nautinnot Singaporessa saivat aivan uuden ulottuvuuden tavattuani kaksi hardcore kulinaristia Amsterdamista. Kun herrojen kanssa eksyy illalliselle, tulee lystin hinnaksi aina jotain astronomisen suurta;). Erityisen vaarallisia paikkoja ovat Singaporen loputtomat hawkercenterit eli pienet ja monipuoliset paikalliset ruokakojut. Pöytään kiikutetaan kaikkea simpukoista jättikatkarapuihin ja hummereihin. Kun annokset lähenevät merieläinten massamurhaa, on hintakin sen mukainen. Noh, kunnon kreikkalainen ruokaorgia on aina paikallaan;).

Toinen uusi tuttavuus täällä oli Japanilainen ravintola. Annokset olivat kuin taideteoksia ja koko illallinen tuntui luovalta näytökseltä. Kulinaristiherrat sattuivat olemaan japanilaisen ruoan suurkuluttajia ja neuvoivatkin mielellään miten ruoan kanssa tulee toimia. Japanilainen ruoka on kevyttä, tuoretta ja wasabimaisen kirpakkaa, mutta sydän sykkii edelleen intialaiselle ruoalle:).

Täällä ollessani olen kokeillut mm. indonesialaista, thaimaalaista, malesialaista, japanilaista, kiinalaista ja intialaista ruokaa, mutta ehdottomasti eniten olen kuluttanut intialaista ruokaa ja kokeillutkin monia hyviä intialaisia ravintoloita. Yksi niistä on Banana Leaf, jossa ruoka tarjoillaan banaanin lehdiltä ja menu on täynnä kaikenkirjavaa liharuoasta kasvisruokaan. Lekkerrrr;).


Merenelävät odottavat malttamattomina jääpedillä.

Ruoka on taidetta ja taide on ruokaa. Kulinaristiherrat Marijn ja Sachar.

Pöytä on katettu.

Simpukoiden syöminen oli työn takana.

Masu täynnä ja ruhot pöydällä.

Jam Jar on tosityttöjen juoma.

Intialainen ravintola Banana Leaf.Nam:)

Turistit liikkeellä. Singapore Slingejä siemailemassa Raffles Hotellissa.

Pähkinän kuoret kuuluu viskoa lattialle... orjat siivoo...

Japanilaisessa ravintolassa. By the way, Sachar ei pelaa jääkiekkoa.

Muuan teoria sanoo, että Suomi on yhtä omalaatuinen ja eristynyt saari kuin Japani. Hmmm...miks ei;)

Malesiasta Indonesiaan (17.1-31.1)

Pitkästä aikaa blogin äärellä;)...

Ensimmäinen viikonloppureissu Singaporesta oli Kuala Lumpuriin 18.1 - 20.1 muiden vaihtareiden kanssa. Perjantai-iltana lähdettiin bussilla ajamaan Singaporen ja Malesian rajalta KL:ään. Bussimatka kesti noin 6 tuntia läpi yön. Yöunet jäi bussissa melko vähäisiksi ja lauantaipäivä menikin lähinnä rennosti kauppoja kierrellen ja rinkuloita tuhlaillen.

Illalla oli vuorossa bileet hotellilla ja sen jälkeen KL-cityyn yökerhoon...Siis toisetkin yöunet jäi melko lyhyeksi;). Aamulla oli kuitenkin energiaa lähteä nähtävyyksiä katselemaan. Itävaltalaisen Georgen ja tanskalaisen Hellen kanssa käytiin katsomassa KL:än lähellä oleva hindutemppeli Batu caves. Jyrkät portaat johdattivat turistit ja pyhiinvaeltajat luolan sisälle temppeliin. Kuuma ilmasto sai hyvin hien pintaan;). Hindumiehet nousivat portaita rituaalinomaisesti trannissa ja koukut selässä. Ulkopuolisille näky oli aika paha...

Väsyneinä palattiin sunnuntai-iltana Singaporeen.

Seuraavana viikonloppuna suunnattiin Jennyn kanssa läheiselle Indonesian saarelle, Bintanille rantalomalle. Lauttamatka Singaporesta kesti vain 45 minuuttia. Bintan on yksi parhaimmista lomakohteista Singaporen lähellä ja se onkin hyvin suosittu singaporelaisten kesken erityisesti viikonloppuisin.

Kaksi yötä vietettiin Nostalgia Yasin Bungalowissa, joka oli hyvin idyllinen hostelli aivan meren rannalla. Bungalowit oli sijoitettu paalujen päälle veden yläpuolelle. Yöllä sai siis kuunnella meren ääntä aivan vierestä. Bungalowit on ehdoton tapa viettää yöt jos haluaa aistia ympäröivän luonnon kaikin tavoin. Voit unohtaa länsimaisen luksuksen, kuten lämpimän veden ja toimivan vessan ja nauttia ihanasta yksinkertaisuudesta:).

Päivät kuluivat rannalla ja vierraillessa läheisellä paratiisisaarella. Paikallinen opas kuljetti meidät pienellä veneellä saareen. Saaren ranta oli mahtava ja vesi kirkkaan turkoosia. Aaah... Kyllä vaihto-opiskelu tuntui silloin erityisen makealta;).

Viikonloppu Bintanilla tuntui mukavalta vaihtelulta suurkaupunkielämään. Singaporen modernit rakennukset vaihtuivat pieniin värikkäisiin taloihin ja kiireiset ihmiset vaihtuivat rentoihin paikallisiin. Paikalliset ihmiset oli hyvin uteliaita ja lapset juoksivat ulos ihmettelemään kun kaksi valkoista leidiä tepasteli tien vieressä keskellä paikallista asutusta. Kaikki hymyilivät ja huutelivat hello, hello! Elämä oli rentoa ja hostellin herkulliset kolmioleivät ja tuoreet hedelmämehutkin vei kielen mennessään...tänne palaan.


Bintanin töpöhäntä-kissat.

Jenny ja unelma aamupala Bintanilla.

George, Helle ja Batu Caves.

Batu Caves.

Kuala Lumpurin siluetti.

Hindumiehet matkalla ylös temppeliin.

Miehet seivästettynä selästä.


Bintan täältä tullaan!

Bintanin värikkäät ja kotoisat talot.

Paikalliset pojat hassuttelevat.

Matkalla paratiisisaarelle.

Perillä!

Elämä maistuu makealta:)

Opas hiekkakakun alla.

Nostalgia Yasin Bungalows.

Tytöt tykkää punaviinista!



Paratiisisaarella.